Kesä on saapunut, myös vähän tasaisempi elämäkin. Viiden kuukauden huolen täyttämien ja välillä valvottujenkin öiden jälkeen jopa yöheräämiset on voinut jättää pois viime viikolla, ainakin hetkittäin. Varmuus selviämisetä hengissä ja itseluottamus omista hoitajantaidoista on vahvistunut viikko kerrallaan. Usko tähän päivään sekä hyvään tulevaisuuteen on vahva. Hoitotasapaino ei ole saavutettu, mutta sitä kohti olemme menossa. Koko perhe voi hyvin, raskaan talven jälkeen.
Pojan vointi on hyvä, kun elämä pysyy rauhallisena ja tasaisena, arkisena. Sekä positiivinen ja negatiivinen jännitys aiheuttaa verensokerin kohoamista. Vointi huononee pitkittyessään, joten näitä Pojalle epämiellyttäviä ja meille muille perheenjäsenille "harmaita hiuksia aiheuttavia" pinnaa kiristäviä "happotiloja" pyritään välttämään.
Luonto ja ulkoilu on koko perheen yhteinen ja luonnollinen elinympäristö. Kesää kohti mentäessä liikkuminen luonnossa on lisääntynyt ja hauska suunnistusharrastuskin on taas palannut talviunien jälkeen viikottaiseen yhteiseen kalenteriin. Mökilläkin ehdimme Äitienpäivän aikaan nauttimaan alkukesän kauneudesta ja luonnon ihmeellisestä maailmasta.
Tästä on hyvä jatkaa...
Aurinkoista alkukesää kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti