Pääsiäispupun aarteita
Olen viime päivinä tuntenut suurta iloa ja kiitollisuutta vallitsevaan tilanteeseen.
Niinkin vakavasta sairaudesta kun Pojan kohdalla onkin kyse,
on meidän perheen elämä näinä
kolmena sairauden alkukuukausina muuttunut
ensijärkytyksen, shokki ja väsymysvaiheen jälkeen taas
tasaisempiin uomiin.
Tunnen päivittäin iloa ja riemua siitä,
kun Pikkupoika on niin reipas ja iloinen.
Se tunne on hykerryttävä.
Olemme viettäneet päivät pulkkamäessa, hiihdellen ja legoleikkien.
Muutamana päivänä viikossa Poika on päivähoidossa,
jolloin minä pystyn keskittymään omiin töihini.
Pieni hengähdystauko myös itselle
ympärivuorokautiseen jatkuvaan tarkkailuun
ja erityiseen hoitoon.
Pieni hengähdystauko myös itselle
ympärivuorokautiseen jatkuvaan tarkkailuun
ja erityiseen hoitoon.
Voi sitä iloista Poikaa,
joka aamuisin herää "oikealla" jalalla vasemman sijaan,
siitä ei voi kun tulla hyvälle tuulelle koko perhe.
Vielä vuosi sitten mieltäni ja koko perheen arkea varjosti
Pojan alavireisyys, äkkipikaisuus, kiukuttelu ja jatkuva itkeskely sekä kitinä.
Nyt meillä on kuin uudestisyntynyt reipas Pikkupoika.
Lapsen ilo ja riemu kannattelee meitä vanhempiakin sekä siskoja.
Vaikka Pojan mukana kulkee koko elämän vakava ja erityistä hoitoa vaativa sairaus,
olen kiitollinen kaikesta siitä mitä hyvää se toi tullessaan meidän elämään.
Niin hassulta kun se kuulostaakin,
meillä on nyt iloinen ja yleisvoinniltaan terve Poika.
Siitä olemme koko perhe ikionnellisia.
Hoitotasapainotavoite ei ole saavutettu vielä,
mutta hyvää vauhtia oikeaan suuntaan olemme menossa.
Suuri kiitos ihanille päivähoidon Tädeille,
jotka huolehtivat Pojan hoidosta
asiaankuuluvalla vakavuudella!
asiaankuuluvalla vakavuudella!
Tulee varmasti lisää huolentäyttämiä päiviä,
mutta nyt elämme ja nautimme tästä hetkestä
eikä kanneta huolta huomisesta.
Hetki kerrallaan.
Nyt nautitaan Pääsiäispupun herkuista
ja jännitetään mihin niitä suklaamunia on piilotettu...
Oikein iloista ja aurinkoista Pääsiäistä kaikille!!!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti