"Miten näin iso laiva voi pysyä pinnalla?" "Uppooko tämä jos pohjatulppa irtoaa?"
"Mihin nämä kaikki wc jätteet menee?" "Miten noi merimerkit on kiinni vedessä?"
Monenlaista ihmetyksen aihetta laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan herätti viisi vuotiaan PikkuPojan mielessä. Pomppulinna, pallomeri, illan tähtiesiintyjänä Elastinen ninikirjoituksineen, Lego-laiva ja jääkarhu pehmolelu.
Olimme ensimmäisellä ulkomaanmatkalla uuden matkakumppanin, diabeteksen, kanssa. Matkustelu sekä retkeily luonnossa on aina kuulunut osana meidän perheen elämää, ja mitä isommiksi lapset olivat kasvaneet oli matkat ja retkeilykohteet monipuolistuneet ja lisääntyneet. PikkuPojan sairastuttua yksi huolen aihe oli, miten matkustelemme jatkossa? Pystymmekö enää matkustamaan? Tuntuuko lomat enää lomilta huolen vallitessa ja seikkaillessa jatkuvasti hiilariviidakossa ja pistämisen oikeanlaisessa annostelussa. Kello kaulassa kulkien.
Tuntui turvalliselta aloittaa minilomalla, olla kotoa pois pari päivää, valmiiden keittiöherkkujen äärellä. Katsoa miten selviäisimme retkeillessä, ruokailujen ajoituksessa sekä tasapainoilussa verensokerien ja insuliinin annostelujen kanssa. PikkuPojalla on kolme isosiskoa, Eskarilainen ja kaksi aikuisikään ehtinyttä. Matkalla mukana Eskarilainen ja toinen Isoista, apukätenä ja seurana meille kaikille.
Me vanhemmat olemme erityisen onnellisia ja kiitollisia, että perheestämme löytyy apua lastenhoitoon, kun meillä ei ole mahdollista saada lastenhoitoapua isovanhemmilta.
Kohteenamme oli Helsinki - Tukholma - Helsinki risteily. Päiväretkenä lasten satumaailma Junibacken.
Kiva päiväretkikohde leikki-ikäisille - seikkailumatka satukirjojen maailmaan.
Ennakkoon olin ottanut selvää onko paikassa mahdollista ruokailla. Junibackenin ravintolaa ylistettiin pöydät notkuvista herkuista ja edullisesta hinnasta. Täytyy kyllä sanoa, että paikka oli satumaisen herkullinen. Niin sisustuksen kuin tuotteidenkin suhteen.
Suosittelemme lämpimästi!
PikkuPojan ehdoton suosikki oli Satujuna, se oli meistä muistakin ehdottomasti upein kokemus. Me otimme uusinta kierroksen (lisämaksusta) - se kyllä kannatti!
Keväinen ilma sai jalan keveästi hypähtelemään.
Matka kokonaisuudessaan onnistui hyvin. PikkuPojan verensokerit keikkui reilusti yli 10, mutta ehkä parempi kuitenkin niin, kaiken sen pallomeri ja pomppulinnahyppelyn jälkeen. Vaati erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta insuliinin annostelussa - jälkkärin - niin kuin Pojalla on tapana sanoa. Ajatukset meinasi karata välillä lomatunnelmiin, mutta onneksi kellokaulassa piti huolen, ettei heittäydytä ihan kokonaan lomalle.
Ruutuvihko, kynä, desimitta, vaaka, verensokerimittari... Näillä on meidän ruokapöytä katettu, olimme sitten kotona, päivähoidossa, ravintolassa tai matkalla.
Laivan ravintolahenkilökunta huolellisesti punnitsi ja selvitti tuotteiden hiilihydraatteja meille. Helpommalla ja tarkemmilla hiilarilaskelmilla arvailujen sijaan olisimme päässeet, jos olisin muistanut ottaa pienen keittiövaa'an Kaverin matkalaukkuun. Olisi hyvä kun hyteissä olisi käytössä minibaari/jääkaappi. Tämä olisi ollut tarpeellinen eväiden säilyttämisen kannalta. Perhehytissä niitä on, mutta kaikki ko.hytit oli loppuunmyytyjä.
Seuraavaa matkaa ajatellen jääkaappi/minibaari huoneessa/hytissä on kyllä yksi niitä lomaa helpottavia asioita, etenkin kesällä matkustaessa ja pidemmillä matkoilla, kun lisäinsullini täytyy huolellisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa.
Täsä on hyvä jatkaa kevääseen ja uusien matkojen sekä retkien suunnitteluun. Paluu arkeen on taas mukavaa ja meillä on moneksi päiväksi muisteltavaa.
Tämä matka antoi meille vanhemmille uskoa tuleviin matkoihin ja arjessakin selviytymiseen.
Keväinen aurinko myös sai meidät kaikki uskomaan huomiseen ja valoisampiin aikoihin.
***************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti